Aikuisen naisen matka kohti elämänsä kuntoa osa 5. Parantuva sokeriholisti

Kutsun itseäni parantuvaksi sokeriholistiksi. Uskallan verrata itseni alkoholistiin siinä mielessä, että kyseessä on riippuvuus, vaikka haitat ovat erilaiset. Kuten alkoholisti ei voi ottaa vain yhtä saunakaljaa en minäkään voi ottaa vain yhtä karkkia, maitosuklaa palaa tai sokerileivonnaista. Se on sen jälkeen menoa, eikä mikään määrä riitä. Karkkipussi on syötävä tyhjäksi kuten myös jäätelöpakkaus, sipsipussi mikä tahansa herkkupakkaus. Ja sen jälkeen tulee huono omatunto ja syyttely, miksi en pystynyt olemaan ilman sokeria ja oliko pakko syödä kaikki. Tai näin oli ennen, ennen kuin päätin, että haluan sokerittoman elämän.

Tapani syödä karkkia ja sokeriherkkuja oli pitkään ollut vääristynyt. Olen odottanut herkkupäivää kuin kuuta nousevaa ja kun se sallittu herkkupäivä (yleensä lauantai) on saapunut, on se ollut menoa. Ja eihän herkkujen syönti oikeasti vain lauantaihin enää pelkästään rajoittunut. Varsinkin lasten lauantai karkkeja, joita oli säästynyt, tuli syötyä salaa viikolla. Se oli ehkä kaikkein ihaninta, syödä salaa toisten karkkeja. Herkkuja on syöty niin pitkään, että on ollut pahaolo ja taas on tullut sanottua, että ei enää ikinä näin. Mutta jo seuraavana päivänä pahaolo on unohtunut ja karkkihammasta on kolottanut. Voin näin ollen sanoa olleeni oikea sokerin suurkuluttaja. Olen aina rakastanut syödä karkkia, suklaata, leivonnaisia, mitä vaan missä on sokeria.

Mutta miksi voin sanoa olevani parantuva sokeriholisti. Yli kahteen kuukauteen en ole syönyt sokeria eikä sitä ole edes pahemmin tehnyt mieli. Minulla ei ole mikään super hyvä itsekuri, joten siitä ei ole nyt kyse. Päätin vain tammikuun alussa mitä minä haluan ja halusin päästä eroon sokerista. Kirjoitin selkeästi tavoitteekseni, että haluan elää ilman sokeria. Pikkuhiljaa omat valinnat menivät siihen suuntaan, että karkkia teki vähemmän ja vähemmän mieli. Lisäsin hurjasti rasvan määrää ja taas vähensin entisestään hiilareiden määrää ruokavaliossani. Uskon tällä rasvan lisäämisellä olevan osa syy siihen, miksi makeanhimoni on lähes kokonaan lähtenyt. Myöskin sillä, että keskityin siihen mitä minä haluan enkä siihen mikä on kiellettyä tai mitä en saa syödä. Useinhan juuri se mitä itseltään kieltää, alkaa kiinnostamaan vielä enemmän ja siitä tulee oikein pakkomielle. Näin alun perin oma karkin syönti lähti menemään pieleen, kun kielsin itseltäni karkin syönnin viikolla ja lauantaisin söin kaiken mitä sain käsiini.

Mutta kuten alussa sanoin, olen vasta parantumassa ja matkani alussa. Koska olen ollut riippuvainen sokerista lapsuudesta lähtien, niin ei voi olettaa, että muutaman kuukauden puhtaalla syömisellä olisin parantunut riippuvuudestani. Vanhat tottumukset nousevat esiin erityisesti silloin, kun on onnistunut jossain tai kun oikein ketuttaa. Tällöin yhä edelleen meinaa sokerin himo iskeä ja tekisi mieli jotain hyvää. Sitä kun on opettanut itsensä palkitsemaan sekä hyvässä että pahassa sokerilla.

Tässä omat vinkkini, miten olen toiminut silloin kun sokerihimo meinaa iskeä

  1. Muistuttanut itseäni, että tänäänkään en halua syödä sokeria
  2. syönyt juustoa tai juonut rasvakahvin
  3. lähtenyt ulkoilemaan
  4. juonut vettä
  5. soittanut ystävälle
  6. tehnyt ihan mitä tahansa, jotta olen saanut mieleni kiinnostumaan jostain muusta kuin sokerihimosta

Uskon, että sokerin käytön lopettamisen johdosta myöskin tuo oman elämäni paraskunto on vieläkin helpommin saavutettavissa. Salitreeneissä on selkeää kehitystä tapahtunut, toistot ja painomäärät ovat kasvaneet. Valmentajani Lifeturn Jonin kanssa sovittiin vielä, että otan yhden kovan HIIT-treenin viikko-ohjelmaani mukaan. Kunhan koivun kukinta loppuu, pääsen myöskin hyötyliikkumaan ulkona ja pyörällä kulkemaan työmatkat. Yllätyksenä mieheni osti minulle uuden pyörän, joten nyt työmatkat sujuvat kevyesti rullaten 😊.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: